Pieni historiikki
...eli miten kaikki sai alkunsa
Lapsuudenkodissani tutustuin koiriin jo pikkutyttönä, kotonamme oli englanninspringerspanieli narttu ja enollani pari saksanpaimenkoiraurosta, joita ahkerasti lenkkeilytin ja kouluttelin. Muuttaessani yhteen mieheni kanssa, mukana tuli myös sekarotuinen Hulkkonen, jonka kanssa lähinnä lenkkeilin ja opetin tälle vanhalle koiralle vielä muutamia temppujakin. Jouluna 1988 Hulkkonen sairastui ja seuraavan vuoden helmikuussa kuoli 13 vuoden iässä. Itse ajattelin silloin, että koska koiran menetys oli niin kova paikka, en enää koiraa ottaisi, mutta mieheni oli jo päättänyt siitä asiasta puolestani. Niinpä etsimme ensin bordercollienpentua, mutta päädyimme kuitenkin belgianpaimenkoira groenendaeliin mieheni ihastuttua sellaiseen tuttavansa luona.
Valinta oli tehty ja niin ensimmäinen belgianpaimenkoira tuli taloon 1989. Tämä suuri groenendaeluros oli alku belgien ihmeelliseen maailmaan. Taikurin Hokkuspokkus eli Jere oli kooltaan suuri ja luonteeltaan sekä ihana että vaikea. Ihanaksi sen teki sen pyyteetön rakkaus, palveluhalu, voimakkaat vietit ja vilkas luonne. Vaikeaa sen kanssa oli suuren dominanssin, sekä kiihkeän sukupuolivietin, että sosiaalisen aggression vuoksi. Koulutus oli sekä innostavaa että masentavaa, välillä kentältä tultiin intoa täynnä ja toisinaan raivon partaalla. Mutta oppia ikä kaikki, Jerestä kasvoi upea uros ja ihana perheenjäsen, ja jos vielä joskus sellaisen pakkauksen saisin niin olisin ikionnellinen. Mutta luulen, että Jere oli kuitenkin se minun "elämäni koira", vaikkakin joutui kokemaan sen harjoituskappaleen osan. Harrastimme kuitenkin kaikenlaista ja tietoa ja taitoa kertyi pikkuhiljaa. Ikävä kyllä Jere menehtyi aivan liian varhain, vain 5,5-vuotiaana sairastettuaan syöpää 1,5 vuoden ajan.
Jerelle odotettiin "pikkuveikkaa" 1992, syystä että sen toinen korva ei koskaan noussut ja kasvattaja ehdotti että ottaisimme uuden pennun osana korvausta. Mutta pentueeseen ei syntynytkään kuin kaksi narttua, joten vähältä piti ettei koiran ottaminen jäänyt siihen. Pennut käväisivät kotimatkallaan sektiosta meillä, joten näimme ne jo kahden tunnin vanhoina. Kävimme pentuja katsomassa ja testaamassa ja koska Kirsi antoi viimein periksi ja sain haluamani Blancan, niin haimme sen sitten kotiin loppukesästä 1992. Blancan kanssa aloitimme myös koulutukset ja kävimme ahkerasti kentällä ja treeneissä. Blancasta kasvoi todella miellyttävä belgi joka hurmasi kaikki olemuksellaan. Jeren menehdyttyä elokuussa 1994 otimme syksyllä Blancalle kaveriksi Roopen, Hesan Aikaansaannoksen, joka oli palautunut kasvattajalleen vuoden vanhana. Keväällä syntynyttä esikoistamme oli kasvattamassa taas kaksi "vaunuvahtia".
Blanca osoittautui kauniiksi, terveeksi ja hyväluonteiseksi; niinpä sitten pitkien pohdintojen jälkeen astutimme Blancan isänä Mirmar Backwoods Boy keväällä 1996. Pentueeseen syntyi seitsemän pentua ja ne rekisteröitiin Mustantuulen kennelnimelle, koska itselleni en ollut sellaista hakenut. Mutta kun antaa pikkusormen niin menee koko käsi, eikös se sanonta niin mene. Joten jatkoa seurasi vuonna 1999 isänä ihanaluonteinen Taikurin Zanzibar. Vuonna 2000 sitten hain omaa kennelnimeä aikomuksena aloittaa kasvattaminen omalla kennelnimellä Blancan tyttärellä Mustantuulen Fazerinalla. Fazerinan kennelillä on ollut kolme pentuetta: vuosina 2001, 2002 ja 2004, yhteensä 17 jälkeläistä joista 10 urosta ja 7 narttua. Nyt kasvamassa on Fazerinan Casablanca "Peppi" ja Grimoire Dark Sunshine "Sunny", joista toivottavasti saan jatkoa kasvatustyöhön.
Kasvatustyöni tavoitteena on kasvattaa mahdollisimman rodunomaisia, terveitä ja hyväluonteisia belgianpaimenkoiria joiden kanssa on mukava elää ja harrastaa. Kennelini on kotikennel, jossa kasvatustyö on pienimuotoista ja kodin tiloissa tapahtuvaa. Pyrin etsimään kasvateilleni hyvät, rakastavat ja aktiiviset kodit. Toivon kasvattieni omistajilta aktiivista otetta koulutuksen suhteen ja yhteydenpitoa niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Odotan myös että kasvattieni terveydentila tutkitaan vähintään lonkkien, kyynärnivelien ja silmien osalta sekä luonnetestataan, jotta saamme tärkeätä tietoa terveydestä ja luonteesta jalostuskäytön suhteen. Kerron mielelläni lisää ajatuksistani kasvatuksen suhteen siitä kiinnostuneille, sillä siihen liittyen on paljon monenlaista tärkeätä ja huomioitavaa asiaa. Joten jos kiinnostuit, ota rohkeasti yhteyttä!
Kasvatusperiaatteeni olen lainannut kunnioitettavalta Erik Desshans´ilta (of The Two-kennel), joka esitteli nämä 10 käskyään belgipäivillä lokakuussa 2005. Tässä ohjeistus vapaasti suomennettuna:
- Ole kärsivällinen
- Pitäydy faktoissa
- Ole rehellinen itsellesi ja muille
- Pidä reilu peli
- Ole varovainen ja varma valinnoissasi
- Ole kriittinen itseäsi kohtaan
- Kehitä kasvatustasi
- Hanki tietoa tyypistä, genetiikasta, evoluutiosta, ongelmista
- Tunne!
- Opiskele populaatiota -kasvata paremmin
Inka Koskiaho
Kirkkojärvi 261
49400 HAMINA
050 536 8226
e-mail: koskiaho.inka(at)pp.inet.fi